AJATUKSIA TAITEEN TEKEMISESTÄ
Olennaisinta taiteessa on leikkiminen, leikin siis elän. Jossain kohtaa tein rakkauden teoriaa. Valmistin filosofisen kaavan asioista, mitä pitää mahdollistua, että rakkaus voi tulla todeksi. Olin silloin alle 30 -vuotias ja kun ymmärsin, että rakkauden muotoja on erilaisia, päätin siirtää sen teorioiden taivaaseen odottamaan, että saan lisää elämänkokemusta.
Olen kertonut laittaneeni itseni julkaisukieltoon n. 20 vuotta sitten. Se tarkoitti, etten millään tavalla edistä omaa uraani ja tule oma-aloitteisesti esiin. Julkaisukielto oli kannanotto tähän huomio- ja huutelutalouteen, ja taloudellisten intressien ylivaltaan tällä maapallolla. No, maapallo ei ole muuttunut, mutta minä olen. Haluan tällä kotisivullani purkaa julkaisukieltoni lopullisesti. Tämä on myös viimeinen taistelu ankaraa yliminääni vastaan ja uuden lempeyden aikakauden alkua. Näin toivon.
Tavoittelen avointa, yhdenvertaista ja ekologisesti kestävää maailmaa, jossa erilaisuus ja ihmimillisyys saavat näkyä. Inhoan eriarvoisuutta, ihmislajin itseään, eläimiä ja moninaisuutta tuhoavaa toimintaa, sekä muuta vihamielistä toimintaa. Olen usein kyseenalaistanut taiteen tekemiseni, kun se kuluttaa luonnonvaroja tai se on luonteeltaan itsekäs prosessi. Silti minun ihanne maailmassani ei olisi voimakkaita vastakkain asetteluita tai sotia, vaan kaikilla olisi yhteys omaan sisäiseen maailmaan ja taiteeseen.
Jos ajattelen taiteen leikkipuistovertauksena, niin mieluisin hiekkalaatikko on aina ollut kuvataide. Piirtäminen on minulle ihmisyyden kartoittamista eri näkökulmista ja tajunnan yllättäviä matkoja. Öljyvärimaalaaminen jakautuu minulla ihmiskuviin ja abstraktioihin. Ihmiskuvissa on paljon spontaania ilmaisua elämästä, kannanottoa tai asettumista johonkin, minkä haluaa kokea. Abstraktioissa tutkin tunteita väripinnoilla tai kuvan henkisiä ulottuvuuksia.
Viime vuosina olen tehnyt sekatekniikalla sisäisiä omakuvia. Olen leikitellyt ajatuksella, että meillä kaikilla on oma sisäinen kuva, jossa on muuttuvia ja pysyviä ominaisuuksia. Olen yrittänyt tavoittaa minun ja sinun sisäistä omakuvaa. Ajattelen sen olevan jotain rehellistä ja todellista, että se hauras ja herkkä omakuva on helppo kätkeä, ilman, että itse huomaa, millaisia naamioita ja defenssejä on rakentanut suojakseen.
Kuvan tekeminen on muuttunut mietiskelevämmäksi, jossa jokainen työ vaatii oman yksilöllisen ajan. Tänään en pysty enää nimeämään yhtä yhtenäistä tekemisen prosessin luonnetta, aivan kuin työn sisältö määräisi tekemiseen kohdistuvan ajan ja luonteen. Teosten nimeäminen on nykyään tärkeää. Suoran kokemisen rinnalle se antaa toisen ulottuvuuden teoksen ymmärtämiseen. Lopulta kuitenkin toivon, että valo vain siivilöityy läpi koivunlehtinaamioiden ja valaisee sisimmän huoneen.
Tämän kotisivun tarkoituksena on myös kääntää katsettani ulospäin. Läheisille ystäville olen ollut tavoitettavissa, nyt koitan kehittää kontaktipintaa suhteessa maailmaan. Rakastan Ite- ja Outsiderperhettä, vaikka olen vältellyt kuuluvani mihinkään ismeihin tai ryhmittymiin. Olen löytänyt taiteelleni oman ekologisen lokeron. Taide tarjoaa turvallisen tilan, jossa olla kokonainen, tutkia ja ymmärtää kaikkea inhimillistä. Odotan jo uusia piirustuksia ja maalauksia, jotka tulevat valmistumaan, kun aika on. Minun maailmankuvassani taide ja leikki pelastavat maapallon.
TAITEEN TODELLISUUDESTA
Maalaamisessa on mahdollisuus päästä käsiksi omiin inhimillisiin tunteisiin ja tiedon käsittelyyn, sekä ymmärtää tätä monimutkaista ja kiihtyvää objektien täyttämää todellisuutta, jossa elämme. On tärkeää ymmärtää oman todellisuuden subjektiivista luonnetta, omia defenssimekanismeja ja saada uusia näkökulmia ihmisenä olemiseen.
